Jukka Saastamoisen EPEC -finaalin tunnelmia

Jännityksellä odotettu matka EPEC 2010 -turnaukseen lähti pitkällä ja melko rankalla lentomatkalla liikkeelle Helsinki-Vantaalta. Madridin lentoasema kävi tutuksi sekä tullessa että mennessä. Se on ainakin tällaisen maalaispojan mielestä aika iso:) Vihdoin perjantaina aamu kahdelta olin perillä Las Palmasissa ja siitä suuntasin taksilla Playa des Inglesiin, jossa muilla Tampereen karsinnoissa paikan ottaneilla oli majoitusta. Kiitokset vielä kerran mahdollisuudesta levätä siellä. Pientä auringonottoa hotellin uima-altaalla ja sitten olikin aika suunnata pelipaikalle. Hotelli täytti kaikki odotukset sekä majoituksen että ruuan puolesta. Perjantai-iltana oli vuorossa Everestin tervetulojuhla, josta kuvia ja tunnelmia onkin ollut jo kiitettävästi Everestin blogissa. Mukavaa oli aina aamukolmeen.

Lauantaina ylös aamiaiselle, joka oli erinomainen, ja sitten alkoi varsinainen keskittyminen itse EPECin peleihin. Klo 15.30 peli lähti rullaamaan. Pelasin valtaosan iltaa samassa pöydässä oikein mukavien pelaajien kanssa. Kansainvälisyys oli taattu, sillä pöydästä löytyi ainakin Portugalin, Espanjan, Sveitsin, Belgian ja Ranskan edustajia. Aluksi hyviä kortteja ei meinannut millään tulla, mutta vähitellen peli alkoi myös omalta kohdaltani aukeamaan. Merkkipino kasvoi tasaisesti ja aivan illan loppupuolella minut siirrettiin toiseen pöytään. Siinä vaiheessa alkoi jo odotus pääsystä 36 parhaan joukkoon. Jatkoonselviytyminen joutui vaakalaudalle seuraavassa jaossa. Olen miettinyt jakoa pitkään ja en sitä pelannut kovinkaan hyvin. Norjalainen vastustaja meni all-in ja muistelen alitajuisesti katselleeni hänen eleitään, kun hän levitteli käsiään tyylin "pakko oli mennä vähän huonommilla korteilla all-in". Itselläni oli kymppipari ja maksoin tuon kuitenkaan sen enenpää ajattelematta. Vastaan tulikin ässäpari ja olisin vajonnut todella pieneen merkkimäärään, mutta jakaja auttoi ja sain muovattua suoran, jolla tuo norjalainen pelaaja putosi turnauksesta.

Pian tämän jälkeen 36 parasta oli selvillä ja pääsimme takaisin hotellille väsyneinä mutta onnellisina kulunutta kielikuvaa käyttääkseni. Seuraavana päivänä pelit alkoivat noin klo 15 ja minun aikani poistua turnauksesta tuli valitettavan nopeasti loppusijalla 25. Törmäsin jätkäparilla pienempistakkisen belgialaisvastustajan AK:n enkä onnistunut voittamaan. Putosin sitten vähän myöhemmin samalle pelaajalle. Loppuilta meni seuratessa finaalipöydän tapahtumia ja pelaten sivuturnausta, jossa ei ollut suurempaa menestystä. Lähtö kotimaahan koitti varhain maanantai-aamuna, ja matka menikin mukavasti muunmuassa tuliaistenoston merkeissä Madridin lentoasella konetta odotellessa.

Kaikkinensa kotiin palasi monta kokemusta rikkaampi matkailija. Suosittelen tällaista reissua kaikille, joilla siihen on mahdollisuus. Järjestelyt toimivat oikein mutkattomasti ja hauskaa oli. Kiitokset tästä koko Everestin väelle ja kaikkille muille asianosaisille!